npm install toimii proxyn kautta. npm start käynnistää sovelluksen, ja sen API-pyyntö menee suoraan. npm ei välttämättä ole unohtanut asetusta.

Ensimmäisen pyynnön teki paketinhallinta. Toisen tekee sovelluksesi. Proxyn arvo npm:n määrityksissä on dataa sitä lukeville kuluttajille, ei jokaisen aliprosessin alle asetettu tunneli.

Tarkastele sovelluksen HTTP-asiakasta ja sen tukemaa proxy-rajapintaa. Se voi lukea vakioympäristömuuttujia, vaatia eksplisiittisen agentin tai dispatcherin tai käyttää muuta dokumentoitua asetusta. Älä oleta, että npm_config_proxy-kaltainen muuttuja tunnistetaan automaattisesti.

Erottele myös lähtevä proxytys kehityspalvelimen API-välitysominaisuudesta. Asetuksella, joka välittää selaimen pyyntöjä kehityspalvelimelta backendille, on toinen rooli; se ei automaattisesti ole verkkolähtö jokaiselle sovelluksesi tekemälle pyynnölle.

Hyödyllistä vertailua varten nimeä pyyntö, joka onnistuu, ja prosessi, joka tekee epäonnistuvan pyynnön. Määritä sitten jälkimmäinen tietoisesti. Undicin fetchiä käyttävä sovellus voi noudattaa sen ProxyAgent-dispatcherin määritystä sen Node-ajonaikaan sopivalla pakettijulkaisulla. npm:n registry-päätepisteen muuttaminen tai sovelluksen toistuva uudelleenasennus ei itsessään tarjoa sitä puuttuvaa reittiä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit