Azure Pipelines -agentin .proxybypass-URL-mallit
Käytä ECMAScript-säännöllisiä lausekkeita itse ylläpidettävän Azure Pipelines -agentin juurihakemistossa ja tarkista tehtävän oma välityspalvelinintegrointi.
Itse ylläpidettävä Azure Pipelines -agentti voi säilyttää välityspalvelimen ohitusäännöt juurihakemistossaan olevassa .proxybypass-tiedostossa. Jokainen rivi on ECMAScript-säännöllinen lauseke, jota verrataan URL-osoitteeseen.
Esimerkiksi yhden sisäisen syötelähteen isännän sääntö voi näyttää tältä:
^https?://packages[.]internal[.]example(?::[0-9]+)?(?:/|$)Lauseke vastaa kyseisen isännän HTTP- tai HTTPS-URL-osoitteita, ja portti on valinnainen numero. Isäntänimen jälkeinen raja estää myös pidemmän nimen, kuten packages.internal.example.other-domain, vastaamisen.
Tämä on agentin asennuksen tiedosto, ei lähdekoodin työkopioon mielivaltaisesti sijoitettu tiedosto. Sen syntaksi eroaa myös pilkuilla erotetusta NO_PROXY-arvosta. Kuoriliittymän jokerimerkin, kuten *.internal.example, kopioiminen säännöllisen lausekkeen kenttään ei säilytä samaa merkitystä.
Selvitä sitten, kuka lataa paketin
Agentin sisäänrakennetut lähde- ja artefaktitoiminnot käyttävät sen välityspalvelinmääritystä. Tehtävät voivat hakea paljastetut välityspalvelintiedot tehtäväkirjaston kautta ja soveltaa niitä omiin HTTP-asiakkaisiinsa.
Tehtävä, joka kutsuu ulkoista NuGet-, dotnet- tai curl-prosessia, tuo mukanaan vielä yhden kuluttajan. Varmista, miten kyseinen tehtävä välittää välityspalvelin- ja ohitusasetukset työkalulle. Oikea agenttisääntö ei todista, että jokainen riippumaton paketinhallinta-asiakas on lukenut sen.
Säilytä sisäisen syötelähteen URL-osoite diagnostiikkatietueessa, mukaan lukien skeema ja portti. Testaa sääntöä URL-osoitteella, johon ollaan yhteydessä, ja tarkastele sitten kyseisestä pyynnöstä vastaavaa tehtävä- tai asiakasmääritystä.