Yksityisen edelleenvälittävän välityspalvelimen ei tarvitse olla fyysisesti kannettavan ja reitittimen välissä. Se voi olla toinen kone samassa lähiverkossa yhdellä verkkoliitännällä.

Kannettava yhdistää välityspalvelimen osoitteeseen ja kuunteluporttiin. Välityspalvelinprosessi avaa erillisen yhteyden verkkosivustoon tai sen ylätasoon. Sama liitäntä voi kuljettaa molemmat keskustelut, ja isännän reititystaulu valitsee seuraavan hypyn.

client → proxy listener
proxy → existing router → destination

Tämä riittää sovellukselle, joka on valinnut välityspalvelimen nimenomaisesti. Linuxissa tämä tavallinen järjestely ei vaadi IP-edelleenvälityksen käyttöönottoa vain sovelluksen pyyntöjen välittämiseksi.

Oletusyhdyskäytävä vastaa toiseen kysymykseen

Asiakkaan oletusyhdyskäytävä käsittelee paketit, jotka asiakas lähettää muihin verkkoihin. Tämän asetuksen muuttaminen ei saa selainta lähettämään HTTP-välityspalvelinpyyntöjä tai neuvottelemaan SOCKSia. Samoin välityspalvelimen syöttäminen selaimeen ei reititä jokaista muuta sovellusta tuon koneen kautta.

Isäntä voi hoitaa molemmat tehtävät, mutta silloin sillä on kaksi kokoonpanoa hallittavanaan: välityspalvelu ja reititys- tai palomuuritoiminto. Useammat liitännät voivat helpottaa verkkojen erottelua. Ne ovat topologiavalinta, eivät eksplisiittisen HTTP-välityksen asettama edellytys.

Tämä ero selittää myös yleisen epäonnistuneen kokeen: välityspalvelimen edelleenvälityssääntöjen muokkaaminen ei vaikuta suoraan asiakasyhteyteen, joka kulkee toisen reitittimen kautta. Paketit eivät koskaan ylittäneet tuota palvelinta.

Jos vaatimuksena on pakollinen käyttö, määritä, missä vaihtoehtoista lähtevää liikennettä voidaan valvoa. Yhden liitännän eksplisiittinen välityspalvelin voi olla kelvollinen palvelu, kun taas erillinen yhdyskäytävä valvoo verkkokäytäntöä. Sijoita valvonta sinne, missä paketit todella kulkevat.

Aiheeseen liittyvät artikkelit